Sodan jälkeen Eksaktisten tieteiden seura r.y:n ensimmäinen vuosikokous oli 17.9.1945, jolloin seuran puheenjohtajaksi valittiin professori Yrjö Väisälä. Hän toimi virassa vuoteen 1971 asti. Seuran hallitukseen valittiin muiden muassa maisteri Heikki Alikoski, joka oli hyväksytty seuran jäseneksi hallitusvalintaa edeltävässä pykälässä. H. Alikoski toimi seuran sihteerinä kyseisestä vuodesta lähtien aina vuoteen 1975 asti. Kokouksessa valittiin yksimielisesti seuran ensimmäiseksi kunniajäseneksi professori Matti Palomaa. Professori ja sittemmin akateemikko Y. Väisälä valittiin seuran toiseksi kunniajäseneksi vuonna 1961 ja sittemmin yliopettajana toiminut FL H. Alikoski kolmanneksi kunniajäseneksi vuonna 1976. Kokouksessa hyväksytyt muut uudet jäsenet ansaitsevat hekin maininnan. Maisteri Kustaa Inkeri toimi seuran puheenjohtajana matematiikan professorina ollessaan vuosina 1971-1973 eli oli Y. Väisälän ensimmäinen seuraaja tässä virassa ja maisteri Liisi Oterma toimi Y. Väisälän seuraajana tähtitieteen professorina vuosina 1962-1978. Kokouksessa päätettiin jäsenmaksumuodoksi vain ainaisjäsenmaksu, jonka suuruudeksi tuli 100 markkaa. Kokous päättyi Phoenixista yliopistolle tilatun illallisen ääressä.
Tohtori R. Tuokon esitelmästä atomienergiasta seuran kokouksessa 12.10.1945 ja tohtori R. Niinin esitelmästä "Maapallon ensimmäinen sade" seuran kokouksessa 16.2.1946 julkaisi Uusi Aura -niminen sanomalehti pitkät artikkelit, joista jälkimmäisestä on seuran sihteeri kirjannut katkeran huomion lehtileikkeeseen: "STT:n kautta, joka on muuttanut alkuperäistä tekstiä". Sama ongelma oli vastassa vuonna 1965, jolloin seuran sihteeri H. Alikoski lähetti STT:lle kaksisivuisen raportin Eksaktisten tieteiden seuran 40-vuotisjuhlavuosikokouksesta, seuran toiminnasta kyseisten 40 vuoden aikana ja kokouksessa esitetystä akateemikko Y. Väisälän esitelmästä Tuorlassa suoritetuista metriä koskevista tutkimuksista. Kaksi ensin mainittua aihetta käsittivät alkuperäisessä tekstissä noin kaksi kolmasosaa ja Turun Sanomiin STT oli niistä toimittanut kuusitoista riviä. Metriä koskevista tutkimuksista samassa lehdessä olikin sitten 48 riviä.
Merkittävä esitelmä kuultiin myös seuran kokouksessa Turun Tyttökoululla 12.3.1948, jolloin professori Kalle Väisälä esitelmöi geometrian opetuksesta oppikouluissamme. Seuraavassa H. Alikosken kokouspöytäkirjan liitteen viimeinen kappale:
Kokoukseen oli kutsuttu Turun seudun matematiikan opettajien kerho, ja miltei kaikki Turun oppikoulujen matematiikan opettajat olivatkin mukana. Tyttökoulun rehtori Irja Klemola oli järjestänyt yhdessäolon hyvin kodikkaaksi rikkaine teepöytineen. Esitelmän johdosta virisi vilkas keskustelu, jossa käytettiin toista kymmentä puheenvuoroa, joissa kaikissa ilolla tervehdittiin prof. Väisälän tervetullutta, kauan odotettua aloitetta geometrian opetuksen uusimiseksi ja toivottiin, että hänen uusi, esittämällensä perustalle rakennettu oppikirjansa saataisiin pian käyttöön. Erikoisesti Yliopiston matematiikkaa tarvitsevien aineiden opettajien taholta tähdennettiin sitä, että jos geometrian opetus järjestetään prof. Väisälän ehdottamalla tavalla, päästään paljosta turhasta painolastista, ja oppilaat sensijaan oppivat paljon sellaista, mistä heille on hyötyä aloittaessaan ylioppilaaksi tultuaan näiden aineiden opiskelun.
Vastaavankaltainen tilaisuus järjestettiin 1.11.1948, jolloin FM K. V. Laurikaisen esitelmää fysikaalisen maailmankuvan kehityksestä uudella ajalla seurasi vilkas keskustelu, joka pääasiassa kosketteli kansantajuisten fysikaalisten esitysten julkaisemista ja fysiikan opetusta kouluissa.
Seuralla oli kokouksessaan 7.3.1949 ensimmäinen ulkomainen vieraansa esitelmänpitäjänä. Muina ulkomaisina vieraina Lundin Yliopiston dosentti Nils Eric Frembergiä seurasi professori T. Gustafson myös Lundin Yliopistosta, dosentti Åke Wallenquist Uppsalasta, professori Lamek Hulthen Tukholman teknillisestä korkeakoulusta, apulaisprofessori Masao Sugawara Hokkaidon yliopistosta, professori L. Rosenfeld NORDITA:sta, professori Christian Möller NORDITA:sta, professori Erik Ingelstam Tukholman teknillisestä korkeakoulusta, tohtori E. Engelhard Braunschweigin Physikalisch-Technische Bundesanstallista, tohtori E. Bergstrand Tukholmasta, tohtori H. Fischer Potsdamin geodeettisesta laitoksesta, tohtori Julia Detre Budapestin tähtitornilta, professori B. Popovic Nis'in teknillisestä tiedekunnasta, professori Anders Reiz Kööpenhaminan tähtitornilta, professori Laszlo Detre Budapestin Konkoly-tähtitornilta ja Diplomingenieur Dieter Böhme Dresdenin Technische Universitätin Lohrmann-observatoriumista. Tämä vaikuttava lista ulkomaisia tutkijoita ja tieteenharjoittajia olisi varmaankin ollut huomattavasti suppeampi ilman professori ja akateemikko Y. Väisälän kansainvälisesti merkittäviä tieteellisiä keksintöjä.
Kokouksen 9.5.1949 pöytäkirjassa on kaksikin mielenkiintoista pykälää; neljäs ja viides:
Maisteri Fogel piti esitelmän ydinvoimista. Esitelmän jälkeen käytiin vilkas keskustelu uuden fysiikan harrastuksen elvyttämismahdollisuuksista.
Kokous päättyi klo 22h 30m puheenjohtajan keskustelun loppuponneksi lausumaan toteamukseen, että pitäisi osata jotakin kieltä, olisi hyvä osata matematiikkaa hiukan ja teoreettista fysiikkaa paljon.
Puheenjohtajanahan toimi siis professori Y. Väisälä.
Vuoden 1951 alussa esittivät eräät helsinkiläiset tiedemiehet toivomuksen saada tutustua Turun Yliopiston tähtitieteen ja fysiikan laitoksiin sekä uuteen rakennussuunnitelmaan, jota oli aloitettu toteuttaa yliopiston maatilalla Tuorlassa. Rakennussuunnitelma oli tietenkin Tuorlan observatorio ja mainitut tiedemiehet olivat professorit Jaakko Keränen, G. Järnefelt, N. Fontell, U. Pesonen, V. Väisälä, Risto Jurva ja R. A. Hirvonen, filosofian tohtorit Erkki Levanto, E. Sucksdorff ja T. J. Kukkamäki sekä pääjohtaja Mauno Pekkala ja vuorineuvos Väinö Kotilainen. Tiedemiesten tutustumiskäynti toteutui 2.2.1951 ja samana iltana Eksaktisten tieteiden seura r.y. järjesti vierailijoiden kunniaksi kokouksen, jossa professori Y. Väisälä piti esitelmän tähtitieteen kehityksestä Turussa ja Tuorlan rakennustöistä ja vieraat käyttivät asiaan liittyviä puheenvuoroja. Kokouksessa oli läsnä seuran historian suurin kuulijajoukko, joka arvioitiin noin kahdeksi sadaksi hengeksi. Tiedemiesretkikunnan vierailusta kerrotaan enemmän Uuden Auran lehtileikkeessä 4.2.1951 sekä Turun Sanomien lehtileikkeessä 4.2.1951.
Vuoden 1951 vuosikokouksessa 8.11. päätettiin jälleen periä sekä ainaisjäsenmaksu (1000 markkaa) että vuosijäsenmaksu (100 markkaa). Seuraavana vuonna 28.11.1952 päätettiin kuitenkin vain ainaisjäsenmaksusta (200 markkaa), joten vuoden 1951 päätös lienee ollut jonkinlainen vastareaktio seuran huonolle taloudelliselle tilanteelle. Yhdentoista hiljaiselovuoden jälkeen seuran jatkaessa toimintaansa vuonna 1945 oli se ehtinyt nostaa pääomaansa korkotuotoilla 4302,40 markasta 6626,- markkaan. Vuoden 1951 tilinpäätös osoitti 9611,- markan pääomaa, mutta tilanne muuttui rajusti vuonna 1952, jolloin seura sai ensimmäisen kerran valtiolta avustusta (62.210,- markkaa). Valtionavustukset jatkuivat vuoteen 1970 asti, jolloin avustusten saamisesta astuivat voimaan uudet säännöt ja ilmeisesti niiden vuoksi ei seura enää saanut uusia avustuksia. Suurimmillaan seuran pääoma oli vuonna 1962, eli ennen rahauudistusta, 500.692,- markkaa ja pieneni tasaisesti 730,86 (uuteen) markkaan vuoteen 1966 mennessä. Vuoden 1975 tuloslaskelma osoitti pääomaksi 442,84 markkaa. Valtionavustukset mahdollistivat esitelmäpalkkioiden ja apurahojen maksamisen sekä tieteellisten aikakauskirjojen tilaamisen, mistä tehtiin päätös vuosikokouksessa 9.12.1955. Turun Yliopiston kirjasto lupautui huolehtimaan tilatuista kirjoista.
Vuosikokouksessa 7.3.1957 rehtori E. R. Levanto alusti keskustelun matematiikan asemasta lukion opetusohjelmassa ja ylioppilastutkinnossa. Vilkkaassa keskustelussa käytettiin 25 puheenvuoroa, joista seuraavassa katkelmia:
Alustuksessaan rehtori Levanto kysyi mitä vaikuttaa, että matematiikan opiskelussa meillä saadaan vähän aikaan ja esitti vastaukseksi ensinnä että oppikouluihin hakeutuu tavattoman suuri osa nuorisosta ja jatkaa vielä lukiossa, josta seurauksena taso laskee. Toisena vastauksena hän mainitsi asetuksen ylioppilastutkinnosta vuodelta 1948, jonka mukaan oppilas voi valita reaali- ja matematiikan kokeen väliltä, ja kertoi tätä oikeutta paljon käytetyn. Esimerkiksi Turun Lyseossa yli puolet valitsi reaalikokeen. Tämän seurauksena entistä useammat reputtivat matematiikan kurssin.
Professori Pimiä esitti, että matemaatikot itse heikentävät matematiikan asemaa yleisen mielipiteen luojina. Hänen mielestään yleinen mielipide pitäisi saada siihen, että matematiikka on kirjoitettava. Hän kritisoi matematiikan opettajia vetoamisesta matematiikan käytännön tarpeeseen, kun tulisi korostaa sen merkitystä henkisenä kehittäjänä. Professori Pimiän mielestä matematiikan arvoa alennetaan opettamalla sitä käytännön tarvetta varten. Samalla monia muita aineita korostetaan vetoamalla yleissivistykseen.
Insinööri Hjerpe valitti sitä, ettei suomalainen yhteiskunta anna arvoa luonnon- ja teknisille tieteille.
Professori Inkeri sanoi matematiikan saaneen vaikean aineen maineen, joka on omiaan säikäyttämään nuoria, jotka saavat 'liian' suuren kunnioituksen matematiikkaa kohtaan. Hän jatkoi järjestelmän syövän itseluottamusta, jota ennen kaikkea matematiikassa ja luonnontieteissä tarvitaan. Oppilaat suuntautuvat helpompiin aineisiin: lääketieteeseen ja tekniikkaan. Professori Inkeri esitti lääketieteen muodostuvan kulttuurivaaraksi; on hyvä torjua kuolemaa, mutta tärkeämpää olisi luova työ.
Professori af Hällström esitti sekä matematiikkaa että reaalikoetta pakollisiksi kaikille.
Rehtori Suoninen valitti ylioppilastutkinnon suuntautuvan liikaa pienten knoppitietojen kyselyyn ja ehdotti enemmän huomiota kiinnitettäväksi laatuun.
Professori Y. Väisälä kertoi Niemisen [oppikirjan?] johdosta numerolaskujen suorituksen olevan hyvin heikkoa. Hän oli tutkinut viiden pojan laskutaitoa pyytämällä heitä jakamaan kaksi viisinumeroista lukua. Heistä vain yksi osasi suorittaa jakolaskun.
Keskustelun seurauksena velvoitettiin hallitus valmistelemaan julkilausuma matematiikan asemasta lukion opetusohjelmassa ja ylioppilastutkinnossa. Seuraavassa kokouksessa 15.3.1957 julkilausuma hyväksyttiin. Julkilausumaa kommentoi Turun Sanomat 21.3.1957 pääkirjoituksessaan, mihin puolestaan vastineen kirjoitti professori Kustaa Inkeri 2.4.1957.
Maaliskuun 15. päivän kokouksessa päätettiin myös julistaa seuran nuorten jäsenten haettavaksi 60.000,- markkaa apurahoina käytettäväksi tieteelliseen työhön ja tieteellisiin opintoihin. Apurahoja ei jaettu kuin yhdelle hakijalle, FM Heikki Alikoskelle tieteellisessä työssä tarvitsemansa apulaisen palkkaamiseen. Filosofian ylioppilas Antti Majaniemi teki kaksi hakemusta, joista toisen kesälukukauden aikaista opiskelua varten Göttingenin yliopistossa ja toisen Turun yliopiston matematiikan ja fysiikan opiskelijoiden yhdistys Nablan järjestämää ja professori Väinö Hovin johtamaa matkaa varten Ruotsin, Tanskan ja Saksan yliopistoihin. Kumpaakaan hakemusta ei hyväksytty, koska hakija ei ollut seuran jäsen. Myöskään filosofian ylioppilas Aapo Nykäsen hakemusta Teknillisessä Korkeakoulussa järjestettävän ydintekniikan jatkokurssin kurssimaksua varten ei puheenjohtaja Y. Väisälä ottanut edes käsiteltäväksi.
Seuraavassa eräs mielenkiintoinen pykälä vuosikokouksesta 16.11.1964:
Tri E. Engelhardin Eksaktisten tieteiden seuran kokouksessa 1963 V 8 pitämän esitelmän julkaisu: "Grundzeüge und Probleme der neuen Wellenlängendefinition des Meters" esiteltiin kokoukselle. Päätettiin, että seura maksaa julkaisun painatuskuluista puolet Tähtitieteellis-optillisen seuran maksaessa toiset puolet. Julkaisu päätettiin jakaa seuran jäsenille seuraavan kokouskutsun yhteydessä. Tri Engelhardille päätettiin lähettää julkaisua 50 kpl. Muuten julkaisua jaetaan Turun Yliopiston Tähtitieteellis-optillisen tutkimuslaitoksen jakelulistan mukaan.
Seuran 40-vuotisjuhlavuosikokouksesta, kokouksessa akateemikko Y. Väisälän pitämästä metriä koskevia tutkimuksia käsittelevästä esitelmästä sekä seuran neljän vuosikymmenen historiasta kirjoitti seuran sihteeri yliopettaja H. A. Alikoski selostuksen lehdissä julkaistavaksi. Kuten aiemmin on selitetty, ei selostusta julkaistu läheskään alkuperäisessä asussaan.
Eräiden seuran jäsenten kielellisistä harrastuksista kertoo seuraava pykälä seuran kokouksesta 18.4.1967:
Prof. B. Popovic piti esperantonkielisen esitelmän mikro- ja makro-kosmoksesta. Esitelmää oli helppo ymmärtää. Puheenjohtaja selosti sitä suomeksi.
Seuran kokousten pöytäkirjoista löytää hauskoja yksityiskohtia helposti, kuten seuraava vuosikokouksen 16.10.1970 viimeinen pykälä osoittaa:
Kokouksen päätteeksi juotiin iltatee herkullisten voileipien kera Teknillisen oppilaitoksen ruokalassa.
Surullisiakin hetkiä löytyy pitkään toimineen seuran toiminnassa. Esimerkkinä vuosikokouksen 26.10.1971 ensimmäinen pykälä:
Seuran varapuheenjohtaja Euranto lausui muistosanat 21. päivänä heinäkuuta 1971 kuolleen, seuran monivuotisen puheenjohtajan, seuran perustaja- ja kunniajäsenen, akateemikko Yrjö Väisälän muistolle, jota kunnioitettiin hetken hiljaisuudella.
Yrjö Väisälän jälkeen puheenjohtajana seurasi professori Kustaa Inkeri, joka toimi virassa kaksi vuotta.