Esitelmät olivat seuran ohjelmistossa alusta alkaen. Ensimmäinen esitelmä, apteekkari S. Siintolan sokeri-pitoinen esitys toisen kokouksen päätteeksi 2.11.1925, aloitti tämän toimintamuodon, joka on jatkunut lähes katkeamattomana perinteenä seuran kokouksissa ja usein omina tilaisuuksinaan. Silloin tällöin seura on järjestänyt jäsenilleen mahdollisuuden tehdä tutustumisretken johonkin mielenkiintoiseen yritykseen tai tieteelliseen laitokseen. Ensimmäistä tutustumisretkeä, Salon Raakasokeritehtaalle, alettiin suunnitella jo ensimmäisessä kokouksessa 19.10.1925. Ensimmäinen maininta jäsenmaksusta löytyy pöytäkirjasta 18.11.1925, jolloin maksun suuruudeksi päätettiin 20 markkaa lukuvuodelta tai 200 markkaa kertakaikkisena suorituksena.
Kokousten pöytäkirjat olivat useimmiten tarkasti ja siististi laadittuja - nekin, jotka olivat käsin kirjoitetut - mutta joukosta löytyy hupaisiakin esimerkkejä. Päiväyksellä 26.4.1926 on arkistoitu pöytäkirja, joka koostuu kahdesta lyijykynällä kirjoitetusta ruutupaperilappusesta sisäkkäin taiteltuna. Pienemmässä on kuusi nimeä, jotka mitä ilmeisemmin ovat uusia jäseniä ja suuremmassa mainitaan kokouksen päivämäärä ja alkamisaika sekä maisteri Y. Iisalon esitelmän aihe. Tuolta ajalta on säilynyt muutama muukin vastaavanlainen pöytäkirja, mutta erityisesti vuosikokouspöytäkirjat on kirjoitettu koneella puhtaaksi. Kokousten läsnäolijoina oli useimmiten sama noin kymmenen hengen ryhmä, jonka lisäksi satunnaisesti mukaan eksyi muitakin jäseniä.
Pöytäkirjoihin on joskus kirjoitettu kokouksessa pidetyn esitelmän sisällöstä lyhyehkö referaatti ja mahdollisesti esitelmää seuranneen keskustelun pääpiirteet. Joissakin harvoissa tapauksissa, erityisesti myöhempinä vuosikymmeninä, on esitelmöijä luovuttanut seuran arkistoon kirjoitetun version luennostaan. Ensimmäinen esitelmän referaatti on pöytäkirjassa 30.11.1928, josta seuraavassa pykälä numero 9:
"Maist. Karma piti esitelmän aiheesta kompleksiluvut koulukurssissa. Esitelmöitsijä selosti miten hänen mielestään oli kompleksilukujen teoriaa kehitettävä kouluopetuksessa. -On suorastaan ihmeteltävää, että milteipä kaikissa muissa meillä käytännössä olevissa paitsi Neovius-Nevanlinnan oppikirjassa esitetään kompleksiluvut ilman pienintäkään johdonmukaisuutta. -Määritelmät ja lauselmat rinnastetaan tasa-arvoisina. Muutamissa yritellään todistaa määritelmiä. Toisissa muitta mutkitta sanotaan miten on meneteltävä, että saataisiin oikea tulos. -Mitä taasen Neovius-Nevanlinnan esitystapaan tulee, arveli Karma sen olevan yksipuolisesti laadittua, koska hänen mielestään etevimpien oppilaiden ei suinkaan tulisi saada aavistusta ainoastaan kompleksilukujen 'funktioteoreettisesta' merkityksestä vaan yhtä hyvin tai vielä suuremmalla syyllä olisi puhuttava kompleksilukujen 'luku-teoreettisista' perusominaisuuksista kuten yksikön määrittely, alkulukujen toteaminen, 'toisiaan vastaavat tekijät' ja ehkä vielä yksikäsitteinen alkutekijöihin jako. Eritoten yritti esitelmöitsijä hahmotella juuri kompleksilukujen lukuteoreettisen esityksen jaottelua tosin suorittamatta yksityisiä todisteluja täsmällisesti."
Ylläolevasta esityksestä käy ilmi seuran myöhempinäkin vuosikymmeninä vaalima pyrkimys parantaa luonnontieteiden opetusta koulukurssissa. Saapa siitä paikoin myös viitteitä, että suomen kieli on muuttunut hieman viimeisten seitsemänkymmenen vuoden aikana.
Pöytäkirjan 31.10.1931 mukaan seuralla oli ainakin 1930-luvulla alajaostoja, joiden toiminnasta ei kuitenkaan ole säilynyt juuri lainkaan aineistoa. Pöytäkirjan pykälässä 5 määrättiin alajaostojen johtajiksi prof. M. H. Palomaa (kemiallinen), prof. Y. Väisälä (fysiikallinen), prof. K. Väisälä (matemaattinen) ja leht. E. Levanto (pädagooginen). Toisaalla sijaitsevan jäsenluettelon kokoamisen hankaluuksista antaa erinomaisen esimerkin kokouksen 22.10.1932 pöytäkirjan pykälä 6:
Päätettiin, että alaosastot voivat hallituksen ehdotuksesta valita seuraan uusia jäseniä. Myöskin päätettiin poistaa seuran jäsenluettelosta sellaiset jäsenet, jotka eivät ole 2 vuoden aikana suorittaneet jäsenmaksuaan.
Jäsenmaksuihin saatiin uusi ulottuvuus kokouksessa 30.10.1933, jolloin päätettiin periä ainaisjäsenmaksuna 100 markkaa ja vuosimaksuna 10 markkaa opiskelijoilta ja 20 markkaa muilta. Lokakuussa 1933 yhdistyksellä oli ainaisjäseniä 17 ja vuosijäseniä lisäksi 64.
Eksaktisten tieteiden seuran tulot olivat lähes yksinomaan jäsenmaksu- ja korkotuloja. Menot koostuivat kirjeenvaihto- ja teetarvikkeiden ostoista. Ensimmäinen tilinpäätös löytyy vuodelta 1929, jonka mukaan seuran varat 1.1.1928 olivat 674,30 markkaa ja 31.10.1929 ne olivat 1075,20 markkaa. Vuoden 1934 lokakuuhun mennessä seuran varat olivat kasvaneet 4302,40 markkaan.