Tämä se oli. Kauan odotettu, seppelein koristeltu päivä, jolle oli uhrattu monia työtunteja sekä joitakuita hikipisaroita. NOT-mittaustemme päivä. NOT!
Kymmeneltä aamulla lähti bussimme kipuamaan kohti vuoria Los Cancajosista. Nopeasti olimme jo niin ylhäällä, että maisemat muuttuivat häkellyttäviksi. Tien kaventuessa ja ilmeisesti kaikkien muiden kuin bussin kuljettajan hermoillessa neulansilmäkäännöksiä, joita myös alkoi olla tiellä lisääntyvissä määrin, hukkuivat maisemat kuitenkin pian puiden ja pensaiden vehreyden taakse. Meille ei jäänyt kovin epäselväksi, miksi La Palmaa kutsutaan Rekolan mukaan "vihreäksi saareksi".
Noin tunnin kapuamisen jälkeen hukkuivat maisemat pilvisumuun ja pian nousimme puuvyöhykkeen yläpuolelle. Lopulta saavuimme teleskoopeille ja pääsimme katsomaan NOT-teleskooppia.
Huono keli (tuulta, räntää ja tihkua) iski naamalle pahaa enteillen, mutta esittelykierros oli mielenkiintoinen.
Tämän jälkeen jatkoimme Kanariansaarten Astrofysikaalisen Instituutin Residencialle eli hotellille, jossa kaikki paikallisen teleskooppiperheen teleskooppeja käyttävät tutkijat saavat nukkua ja syödä. Näin myös itse teimme, eli söimme mainion aterian Residencian ruokalassa.
Ruokailua seurasi odotus. Ja mehän odotimme. Kun ulkopuolella ilta pimeni, alkoivat ihmisten kasvot vakavoitua. Keli ei ollut parantunut sitten tippaakaan, vaan tippoja tipahteli jopa entistä tiheämpään tahtiin. Yön lähetessä olivat joidenkin kasvot melkoisen vakavina ja hiljaista porukkaa pyöri ympäriinsä, mutta emme jääneet tähän kuitenkaan vellomaan. Residenciassa oli myös pingispöytä, jota monet hyödynsivät, ja kuuntelimme (taivallettuamme lyhyen matkan pyryn läpi viereiseen rakennukseen) myös Rami Rekolan luennon ajan luonteesta.
Teimme myös varasuunnitelman: jos havainnointi ei onnistuisi, kuten näytti, tekisimme kukin ryhmä vapaamuotoisen haastattelun jollekulle tähtitieteiljälle. Ja näin myös lopulta tapahtui. Haastattelu oli mielenkiintoista ja ryhmät saivat tilanteesta huolimatta tilanteesta paljon irti.
Lopulta se pienikin toivon kipinä sammui. Bussi oli tullut ulkopuolelle ja oli aika lähteä. Bussi tuli jopa hieman etuajassa koska, kuten myöhemmin kuulimme, olivat tiet ulkona paraikaa jäätymässä juhlistaakseen alijäähtynyttä vettä, jota taivaalta putosi. Matka hotellille sujui hiljaisissa tunnelmissa.
